s/y ReRon: Tanskan lomaseiluu kesäkuu 2018

Miehistö lensi Kööpenhaminaan ja kauppareissun jälkeen olimme valmiit irtoamaan satamasta.

Kipparilla oli hieman kiirus lähteä jatkamaan, sillä seuraavien päivien sääennuste lupasi navakkaa vastatuulta. Nyt vielä kerkeäsi kauemmaksi pääkaupungin vilskeestä.

ReRonin keula suunnattiin kaakkoa kohden. Tarkoitus oli lähteä kiertämään saaria myötäpäivään. Päivän isoimmat aallot matalassa vedessä saivat aikaan sen, että aivan koko miehistölle (lue naisistolle) ei ruoka maittanut.

Illan suussa saavuttiin kalanpyydyksiä väistellen Rödvikin satamaan. Maininki velloi varsinaiseen vierassatamaan niin, että valitsimme mieluummin kalasataman puolen. Saimme hyvän kylkipaikan laiturista.
Itse satama oli vilkas. Työaluksia ja kalastajia tuli ja lähti tiheään.

Vietimme satamassa 2 päivää odotellen tuulen laantumista ja kääntymistä.

Kaikissa satamissa on erinomainen maksuautomaatti, josta ostetaan tarra veneeseen (satamamaksu) sekä joissakin paikoin pystyi myös valitsemaan haluaako sähköä / suihkukoodin. Osassa satamista nämä kuuluivat hintaan, osassa eivät.

Parissa paikassa huomasimme, että valitessamme automaatissa FINLAND -vaihtoehdon, nousi jossain vaiheessa siniristi -lippu salkoon satamassa.

Tuulen käännyttyä suuntasimmeMön -saaren pohjois- /länsipuolelle. Kartan mukaan väylän syvyys olisi 1,8m. Kaikuluotaimessa hälytys on säädetty 2,1metriin. Laite valitti periaatteessa kokoajan ja parissa kohden olin tuntevinani kevyesti ottavamme hiekkaan kiinni vaikka pyrimme pysymään keskellä väylää. Ruoppaaja olikin hommissa väylällä. Hiekka siirtyy reunoilta väylälle.

Olin ajatellut jäädä yöksi keula-ankkuriin lähelle väylää. Nyt koitti kuitenkin koko kuukauden sateista se toinen. Tuuli nousi 15ms ja sade vei näkyvyyden juuri ankkuripaikalle saavuttaessa. Teimme päätöksen jatkaa koneella muutaman mailin eteenpäin sataman suojiin.
Satamaopas lupaili 2,5 metriä koko satamaan. Saavuttaessa oli kuitenkin satamassa uuden laiturin rakentelutyöt kesken. Saimme piikkipaikan aivan sataman suuaukon edestä. Vettä näytti olevan 2,2 metriä. Eips hätiä. Tuuli oli edelleen navakkaa. Pienimmällä miehistönjäsenellä oli vaikeuksia pysyä pystyssä maissa parhaissa puuskissa. Kävimme kävelyllä ja kaupoilla, aikomuksena palailla hieman takaisinpäin ja mennä juhannusta vastaanottamaan Stegen -kylään.

Illasta kävi joku paikallinen kippari pyörittelemässä päätään venhon vierellä. Sanaakaan ei englantia osannut mutta ymmärsin Tanskan kielestä, että vesi tulee yöllä vähenemään. Oli sitä mieltä ettei ReRonin syväyksellä pysty satamaan jäämään.

Osa miehistöstä oli jo nukkumassa, joten tein päätöksen että ei lähdetä. Minne se vesi muka katoaisi alta...

Yöllä heräilin tarkistamaan tilannetta. Vilkaisin sivuikkunasta ja ihmettelin kun siitä ei näkynyt laiturissa ollutta poikkilautaa. Yläviistoon katsottaessa se löytyi. Olimme tulleet alaspäin jo ainakin 30cm???
Vuorovesiä tarkasteltaessa meidän piti olla jo nousuveden puolella (vuorovesi hurjat 12cm) eli se ei selittänyt asiaa. Mittailin 2 metrin puosha'alla syvyyttä. Olimme peräsin kohden rantaa ja hieman huoletti vesitilanne perässä. Degerön peräsin on toki todella tukevasti tehty ja tuettu mutta ei sekään kestä jos venho alkaa nojaamaan pohjaan.
Vettä oli vielä hieman vajaa 2 metriä mutta puolen tunnin aikana olimme jälleen vajonneet muutaman sentin alaspäin.
Ilmapuntaria vilkaistessa väsyneet aivot raksuttivat. Hmmm... ilmanpaine oli nousuut reippaasti eilisen sateen jäljiltä ja tuulikin kääntynyt satamasta poispäin. Taisi paikallinen kippari olla oikeassa ja tietää paikalliset olosuhteet.
Aamulla heti aamiaisen jälkeen irtosimme varoen laiturista. Yllättäen aivan edessä olikin matalinta (kaiku näytti 1,1m). Springillä veneen kääntö sataman keskelle ja sieltä peruutellen suoraan satama-aukosta ulos.

Mukavassa myötäisessä pelkällä genoalla livuimme Stegen -kylää kohden. Sinne johtaa noin 5M pitkä viittaränni. Yhtään ei kannata poiketa väylältä. Monissa paikoin näytti kartan mukaan olevan vajaa metri vettä.
Stege oli mielestämme mukava kylä. Hyvät kaupat ja todella viihtyisä pieni kauppakatu kahviloineen.
Täällä otimme juhannuksen vastaan. Missään ei tosin kesäjuhla näkynyt. Eivät näytä jussia viettävän nämä paikalliset.

Stegestä suuntasimme vihdoin ankkuripaikoille. Uimaan teki mieli ja lapset odottivat hiekkarantoja ja jollailua. Olimme parit yöt Femön ja Omön saarten edustoilla. Erityisesti Omö oli todella kaunis. Sieltä löytyy myös miellyttävä pieni vierassatama, johon emme tosin menneet sillä ankkurissaolo tarjoaa enempi mahdollisuuksia ja jollalla pääsee tarvittaessa maihin.

Omosta seilasimme Langelandin saarelle. Lohals-havn valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi. Satamat ovat suht ahtaita, sen huomasi mm. 42 -jalkainen saksalaisvene joka ajatteli kääntää veneen laitureiden välsiää. Ei mahtunut vaan oli kiinni perästä ja keulasta muissa veneissä. Onneksi näissä oli miehistö paikalla ja loppu hyvin.
Kävellessä huomasimme monen talon edessä olevan "itsepalvelu" -myymälän. Pikkurahalla sai ottaa esim. käytettyjä leluja, hilloja, leivonnaisia jne... Tämä toistui jatkossa monissa paikoissa.

Huomioitavaa oli myös kaikissa satamissa olevat defibrillaattorit. Samoin satamista löytyi mainiot satamakartat Tanskan alueelta. Näitä karttoja sai vapaasti ottaa mukaansa.

Satamayön jälkeen oli taas aika olla ankkurissa. Poikkesimme muutaman mailin Svendborgin edustalle ankkuriin. Uiminen maistui! Vesi oli yli 20 asteista, joten kyllä tarkeni.

Tässä vaiheessa mietimme seiluuta Kieliin. Mukava päivämatka mutta sääennusteet lupasivat koko seuraavaksi viikoksi paluuseiluulle navakkaa vastaista, joten oli helppo tehdä päätös muutoksesta reittisuunnitelmaan. Lähdimme kiertämään Fyn -saarta ja kun Iso-Belt oli jo nähty niin pitihän se Pikku-Beltin kokea. Siellä saataisiin virtojakin nähdä...
Nyt näimme myös ensimmäiset pyöriäiset. Ihmettelimme alkuun tiirojen metakointia keskellä selkää kunnes selvisi, että ne tarkkailivat pyöriäisten liikkumista ja tekivät syöksyjä samoille kala-apajille.