Ruotsiin

Perjantaiaamuna 16.6. lähti kippari seilaaman ReRonin valmiiksi Hankoon odottelemaan miehistön saapumista.
Siirtoseiluu sujui mainiosti luovien ain Porkkalan selän länsireunalle jossa tuuli loppui kertaheitolla.
Moottori soimaan ja ajellen Tammisaaren saaristoon pienille unosille odottelemaan tuulen heräilyä.
Aamu ei tuonut henkäystäkään joten moottorilla mentiin Itä-satamaan saakka.

Luovien kohden Porkkalanselkää

... ja väliin toisella halssilla...

Ei levää vaan siitepölyä

Kun tuuligenu pysähtyy on tainnut tuuli tyyntyä

Tuulta riitti aivan Porkkalanselän länsireunalle saakka

Ammuntojen valvontavene

Hangossa Itämeren portin terassilla oli vielä tyhjää

Kalliot kylpivät auringossa

Miehistö saapui ja ennätettiin saunan jäljeen vielä rantaravintoloista mieleistä valitsemaan.

Sunnuntai aamusella kauppojen auettua viimeiset ruokahankinnat ja sitten keula kohden Rosalaa. Parilla vendalla päästiin kylän edustalle ankkuriin ja tsekkaamaan viimeiset sääennusteet. Tarkoitus oli lähteä aamulla kohden Gotlantia.

Keula-ankkuriin Rosalan edustalle

Sääennusteen mukaisesti nostumme ankkurin maanantaina aikaisin ja heti avoimee merelle päästyämme saimme ennusteen mukaisen länsituulen. Pikkuhiljaa viimeisetkin luodot jäivät taakse ja lapset alkoivat bongaamaan milloin 100 metrin syvyyslukema rikkoutuu.
Edellisen päivän tuuli oli jättänyt keinuttavan mainingin ja pikkuneiti kertoikin olevansa huonovointinen. No voi harmi...

Luotojen välistä kohden avomerta

Illalla tuuli aloitti kääntymisen. Ensin se hävisi kokonaan ja pyolen tunnin päästä heräsi suoraan idästä. Mielenkiintoista! Ennusteiden mukaan se oli ainoa suunta mistä ei pitänyt tuulla. Noh. Tämäkin suunta vei meitä hyvää kyytiä suoraan maaliin.

Kipparin ollessa torkkumassa oli tuuli alkanut nousta. Pää luukusta ulos ja puosu ilmoitti tuulen olevan miltei etelästä ja nousseen 11 metriin. Aaltokin alkoi pikkuhiljaa nousta.
Tunnin verran kippari katseli tilannetta ja kun tuuli oli 14m/s aivan suoraan Gotlannin suunnalta (matkaa olisi ollut jäljellä enää 60M) oli helppo tehdä päätös... keula kohden Sandhamnia jonne oli vain 45M.
Nyt mentiinkin sitten lujaa. Mukavan kokoisiin sivuaaltoihin keinuteltiin 7kn vauhdilla. Aivan Sandhamnin edustalla olikin sitten vastassa sellainen röykytys ettei aivan toviin ole moisessa oltu. Aaltoja tuli edestä sekä sivultaja isompi maininki vielä vispasi takaviistosta. Vajaan tunnin keinunnan jälkeen oltiinkin laiturissa kiinni, tällä kertaa Lökholmenin puolella joka on mielestämme selkeästi mukavampi satamana kuin itse Sandhamnin puoli. Rauhallisempi, tuulilta suojassa kaikin puolin idyllisempi ja mahtavalla saunalla varustettu jonka voi lämmittää itse.
Lautalla pääsee tasatunnein Sandhamniin nopeasti.

Purjehdus on ihmisen parasta aikaa

Kurssi 225 astetta

Tyttöjen torkut kannella

Raskas työ vaatii runsaat eväät

Olon ollessa heikko ja kurja, on paras paikka salongin pöydän ja sohvan välissä

Tällä kertaa emme rantautuneet tämän pytingin eteen

Todistettavasti on myös satanut

Pojjaat pääsivät tilaamaan kunnon kalakeittoa

Pippi was here

ReRon parkissa Lökholmenin idyllisillä rannoilla

Lammikon neito

Normaalisti ammus on piipun sisäpuolella, ei sen ympärillä

Pieni pettymys... Sandhamnin suosikkikahvilamme olikin kiinni

Sandhamnin kirkon kellotorni

Näitä löytyi jos jonkinvärisinä

Sandhamnista seilasimme lyhyen seiluun (noin 10M) Möjan Kyrkvikeniin. Aivan sataman perukoille johtaa 2 metrin kapea väylä mutta sen perällä ollaankin sitten aivan ravintolan ja kaupan lähellä.
Kauppa on erinomainen, jopa niin hyvä että käytyämme kaupassa ja purkaessamme kassia, huomasimme ostosten joukossa olevan mm. purkillinen kaviaaria!!! Itse emme kyllä sitä olleet ostaneet.
Hyvien kävelylenkkien jälkeen olikin aika taas jatkaa matkaa ja antaa juhannuksenviettoon tulijoille mainio paikka.
Me suuntasimme viettämään juhannusta Paradiset -lahdelmaan.

Kirkkaampi sateenkaari päättyi vinssiin

ReRon parkissa Kyrkviken laiturissa