Helsingholmeniin

Kevään viimeisen lyhyen retkiseiluun suunnaksi otettiin Helsingholmen. Perjantai -iltasella ajeltiin koneella tunnin verran ja laskettiin ankkuri Kuggon poukamaan.

Aivan ei pohja näkynyt 6 metrin syvyydestä mutta kirkasta vesi kuitenkin vielä oli

Aamun valjettua aurinkoisena Kuggon lahdukassa Naken Trollmeri nosti lipun mesaanimastoon liehumaan

ReRon nosti ankkurinsa ja lähti leppeässä 2-3ms tuulessa lipumaan kohden määränpäätä. Matka taittui genaakkerilla miltei koko pätkän. Tuuli pysyi tasaisena eikä purjetta tarvinnut juurikaan säätää vaan nyt pystyttiin vain nauttimaan veden solinasta.

Nautiskelua miltei tyynessä

Helsingholmeniss aoli paikkoja vapaana runsaasti. Juhannuksen jälkeen tänne ei helposti näin lauantai iltapäivällä enää paikkaa saa.
Saimme varailtua saunan klo 22-23 vuorolle. Aurinko oli onnistunut lämmittämään rantakalliota päivän aikana sen verran, että hetkeksi pystyi takapuolensa saunasta viilentymään tultaessa kalliolle laskea ja katsella kuinka keltainen pallo laskeutui jonnekin saarten taa.

ReRonin sisäkuvia on kyselty pariinkin otteeseen. Tässä muutama otos venhosta.

Kulkuaukosta eteenpäin

Toiletin oviaukosta eteenpäin

Pentteristä taaksepäin

Sunnuntai olikin sitten lauantaiakin tyynempi. Tuulta ei ollut edes yhtä metriä joten moottoroinniksi meni. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja osuimme juuri ennen Paraisten kapeikkoihin tuloa näkemään lasten iloksi vastaantulevan laivankin.

26.-28.5 Kippari käy seilailemassa retkiseilaajien (katso Kesäpurjeen retkipurjehdukset www.purjehdus.net) kanssa ja 3.6.2017 on sitten vihdoin loman alku!!! Silloin nonstop seiluu Parainen - Helsinki. Helsingissä on tarkoitus tehdä viimeiset huolto / asenteluhommat ja kesäkuun puolivälissä vihdoin ReRon suuntaa keuloan kohden Tukholman saaristoa.

Huoltoa

Äitienpäivä -viikonloppuna ei vesille ReRon lähtenyt.
Kippari käväisi tekemässä pikaisesti konehuollot ja kantamassa kaappeihin lisää tavaraa.
Solen mini 48 olikin mukava moottori huoltojen kannalta.
Suodattimet oli helposti saavutettavissa ja moottoriöljylle on oma pumppu, jonka avulla 4,5 litraa vanhaa öljyä siirtyi nopeasti kannuun. On tainut joku veneilijä olla suunnittelupöydän ääressä mukana...

Vanha Webaston lämmitin totesi jossain vaiheessa, että eiköhän tätä venettä ole jo tarpeeksi lämmitetty. Päätti sitten olla enää lähtemättä käyntiin...
Kippari jutteli ensin sille mukavia, maanitteli ja lopulta uhkaili uuden lämmittimen korvaavan moisen häkkyrä mutta ei. Mykäksi päätti jäädä. Nyt sitten ihmetellään josko jostain löytyisi kunnon Safire -merkkinen lämmitin lämmönlähteeksi.

Kesän vieraita varten puhalleltiin loput paukkuliivit testiin. 2 vrk jälkeen kaikki 7 varaliiviä olivat täysinä = eikun veneeseen vaan.

Kippari puolitajuttomana puhalteluoperaation jäljiltä

Kevään ensimmäinen kunnon seiluu

Ihan mahtavaa!
Koko viikko oli kylmää mutta perjantaiksi piti sitten lämmetä. Siitä tulikin kevään lämpimin päivä. Ilta vain venähti lähemmäksi kymmentä ennnekuin kaikki kamppeet oli saatu Paraisilla venhoon. Parempi jäädä nauttimaan illasta laituriin ja suunnata aamusella vesille.


Illalla VHF -puhelimesta kuului liikennöintiä ja kuulosti siltä, että paikan nimet olivat tuttuja. Hetken perästä pimeässä alkoikin näkyä hinaajan ja hinattavan kulkuvalot. Aivan laiturin vierestä lipui hiljalleen 200 metrinen hinaus.

Lauantai aamu oli mitä mainioin. Aamukahveen jälkeen purjeet ylös ja nautiskelemaan siitä mitä tuuli tarjoaa.

Paraisten K -market tarjosi taas mahtielämyksiä. Paikallista saaristolaislimppua ja jokiravunpyrstöjä chili -aiolikastikkeella. Illalliseksi paikallisten kalastajien pyytämää savukalaa.

Kippis ja silleen...

Avoimelle selälle päästyämme innostui ReRon laukkaamaan 8-10ms tuulessa kevään huiput: 7,6kn. Uusi genoa näytti pelavaan hienosti.
Parin tunnin seilailu ja etsimään suojaisaa saarenrantaa.
Tuttu Dallskär oli lähellä, joten sinne. Suojaisessa lahdukassa ei ollut kuin 1 moottorivene. Laskimme ankkurin ja saimme keulan riittävän lähelle rantaa... ReRonin keulapuomi hyvine tikkaineen auttaa paljon luonnonsatamiin rantautumisia.
Koko lahdukassa veden kirkkaus yllätti. Yli 3 metriä alaspäin näkyi pohja todella kirkkaasti. Kunhan vedet lämpenevät, ei moista iloa enää koe.

Kippari muisti tällä kertaa ottaa kameran mukaansa mastoon.

Dallskärin vastarantaa, jossa todella hienot sileät kalliot istuskella auringossa.

Tyyntä ja suojaisaa.

Tulentekopaikalla talven aikan täytetty puuvaja.

Lauantai meni lueskellessa sekä loikoillessa auringosta ja lämmöstä nauttien.

Sunnuntaina pinei saarikävely ja konettamalla kohden Paraisia. Tuulta ei lainkaan. Yöllä kyllä tuuli, kippari kävi kahteen otteeseen tarkistamassa ulkosalla, että vene pysyy paikalla. Sen verta tuntui puhuria olleen...

Nyt kausi on virallisesti avattu ja kesän suunnitelmia hierottiin reissun aikana. Kesäkuussa kohden Tukholman saaristoa ja sen jälkeen...

Vappu 2017

Hiio-hoi!

ReRon oli laskettuna veteen kun kippari saapui Paraisille torstai -iltasella. Pilssi oli kuiva, joten läpiviennin asennus oli onnistunut. Nopea ruorinpyöräytys ja huh... Olipahan jäykkä. Peräsinlaakerit uusittiin ja nyt ensituntuma oli järkyttävän jäykkä. Yhdellä sormella ei ruori liikahtanut. Toivotaan, että pahin jäykkyys häviää nopeasti.

Perjantai aamusella saapuivat telakan kaverit ja mastonpystytys alkoi. Nostimet ja vantit oli setvitty valmiiksi ja pian oli masto pystyssä. Fokanrulla kiinni, ylävantit kiinni ja takastaagi... hmm... takastaagi ei sitten riittänyt millään vanttiruuviin. Kaikkea kävi mielessä ja olin jo valmis lähtemään Turkuun helaostoksille kun ohiajaneen moottoriveneen aallot keinauttivat ReRonia ja kas kummaa... Nyt takastaagi riittikin mainiosti paikalleen. Ilmeisesti etustaagi oli jäänyt huonosti nostossa ja asettui keinumisessa oikealle paikalleen.

Perjantaita kauniinpaa ja parempaa säätä ei keväällä mastonpystytykseen voinut olla. Aurinkoa ja max 1ms tuulta. Ennen auringonlaskua oli myös purjeet jo paikalla.

 

Lauantai valkeni (tai oikea sana ei ole valkeni vaan harmani) sateisena ja kylmänä. Sääennuste lupaili sadetta kaikissa olomuodoissa. Miehistö saapui veneelle ja kun laukut oli saatu nosteltua veneeseen, satoi ja tuuli siihen malliin että ei tuottanut ongelmia päätöksestä jäädä rauhassa laituriin.

Normi vappuvaatetus kalastuspuuhissa

Ulkona sataa lunta, joten lukeminen oli luonteva vaihtoehto

Lämpimästä salongista katseltiin kuinka kansi muuttui valkoiseksi. Samoin kävi 3 vuotta sitten juhannuksenakin eli taitaa joulu olla ainoa iso juhla jolloin veneen ei ole lumenpeittämä